Muutamien suurien ja pienten, mutta liioiteltujen epäonnistumisen hairahduksien jälkeen päässäni pyörivät vain hyvin turhauttavat ja päätä räjäyttävät kysymykset: ”Mistä voi kirjoittaa? Onko aihetta käytetty aikaisemmin? Onko järkevää tuhlata kirjoittamiseen aikaa? Onko kaikki jo sanottu ja kirjoitettu? Toistanko itseäni? Onko kirjoittaminen vain ajan hukkaa? (Listaa voi jatkaa loputtomaan)”.

Kaikki kysymykset patoutuivat päässäni ja aiheuttivat suunnatonta luomisen tuskaa (kirjoittamisen lisäksi myös kuva-, valokuva- ja elokuvataiteessa). Kuitenkin toivon, että lukijana otat huomioon sen, että olen erittäin tunteva ihminen ja minulla on tapana liioitella aina välillä.

Tällä kertaa en kuitenkaan liioittele. Asia on juuri niin karhea kuin kaikista karhein hiekkapaperi. Siitä huolimatta kirjoitan, sillä tuhoon minut oli ajaa ajatus siitä, että kirjoittamieni tekstien pitäisi olla syvällisiä tai vähintään jossain määrin hyödyllisiä. Tämä on kuitenkin virheajattelua, sillä jokainen saa suoltaa muille sitä tekstiä, mikä itsestään tuntuu hyvältä (mukana pieni tuskan sipaisu).

Kuulkaa siis varoitukseni: älkää luottako äidinkielen opettajiin, ns. oikeisiin kirjailijoihin tai muihin ihmisiin, jotka kuuluvat samantyyliseen ammattiryhmään. Nauttikaa kaikesta, mitä teette, vaikka jotkut väittävätkin, että taiteilijan on tunnettava luomisen tuskaa (rajansa kaikella pitää olla).

Jos joku ei vielä tiedä, niin Elmo on poro. Se ei ole kuitenkaan mikään tavallinen poro. Se on elämäni tärkein poro ja toisaalta myös ainut. Sen merkitystä ei voi vähätellä, sillä ilman Elmoa emme olisi porkalla saatu ikinä valmiiksi musiikkivideotamme, joka muuten sai hyvät arvostelut.

Enää Elmo ei ole keskuudessamme. Jouduin kaatamaan sen lavuaarista alas viemäreihin, koska oli tullut Elmon aika lähteä tästä maailmasta ja päästä porojen taivaaseen. Otin kylläkin kuvia Elmon lähdöstä ja Elmon elämänvaiheita voi seurata seuraavalla mmusiikkivdeolla: http://www.youtube.com/watch?v=W7HXLnzV6Jk.

Video ei ole pelkkää Elmoa vaan siitä kannattaa nauttia muutenkin. Elmon muistolle <3

– Hebellä on bileet Vakkella!

– Bileet on viikonloppuna Vakkella!

– Ooks sut kutsuttu Heben bileisiin?

– Sinne kutsutaan VAIN parhaimmisto.

Eli varmaan kaikki haluavat nyt Heben bileisiin? Ensin pitää kuitenkin tutustua tähän yli-ihmiseen, Hebeen. Hän ei ole mikään tavallinen tyyppi vaan hän kuuluu niihin, jonka kaikki haluavat tuntea. Hebellä on aina niitä, jotka tekevät mitä vain päästäkseen tämän mahtaviin bileisiin, vaikka Hebe kohtelisikin heitä huonosti. Hebe harvoin vaivautuu opettelemaan ”mitättömien” ihmisten nimiä tai kuuntelemaan roskapuheita. Siitä huolimatta ihmiset janoavat päästä Heben seuraan, sillä se joka pääsee Heben suosioon, on ehdottomasti kuumimmassa ja samalla viileimmässä porukassa.

Heben bileet pidetään aina Vakkella, sillä Vakke on tunnetusti paras bilemesta sellaisille koville tyypeille kuin Hebe. Vakkella onkin melkoinen juhlinta menossa, kun kaikki kuuntelevat transsiin vaivuttavaa musiikkia, polttavat pilveä, rakastelevat ja ovat muutenkin sienessä.

On monta eri tapaa saada kutsu Heben bileisiin, joista ykköstapa on ehdottomasti ykkönen, kakkostapa kakkonen jne:

1a. Hebe tulee luoksesi, muistaa nimesi ja kutsuu sinut Heben bileisiin.

1b. Hebe soittaa sinulle henkilökohtaisesti (tätä tapahtuu vain harvoille ja valituille).

2.   Sama kuin 1a ja 1b, mutta kutsumisen hoitaa Heben apuri, joka on pysyvästi vammautunut liiallisesta transsista Heben seurassa.

3.   Heben apuri laittaa sinulle viestiä (sillä itse Hebe ei harrasta viestejä).

4.   Hebe kutsuu sinut bileisiin ohimennen ja muistaa nimesi väärin.

5.   Heben apuri kutsuu sinut ohimennen Heben pyynnöstä ja muistaa sekä nimesi, että bileajan väärin.

6.   Pääset tulemaan bileisiin jonkun Heben henkilökohtaisesti kutsuman ihmisen mukana (muut eivät saa ottaa mukaan avecia).

7.   Sinua ei kutsuta bileisiin, mutta yrität tulla bileisiin väkisin, jolloin saat niskaasi ikuisen halveksunnan Hebeltä (eli parempi kuin että jättäisit kokonaan yrittämättä).

Jääkää siis odottamaan Heben bileitä Vakkella, sillä  Hebe on minun uusi gangsta-nimi.

Kavereille olen kertonut paljon Absurdiasta ja kaavailen matkaa sinne lähivuosina. Olen pyrkinyt etsimään tietoa maasta: "Ketkä ovat maan asukkaita ja millaiselta se näyttää?" Havaitsin pian kuitenkin, että on paljon helpompaa saada tietää, mitä Absurdia ei ole:

Absurdia ei sijaitse.

Absurdiassa ei oteta vastaan uusia työhakemuksia.

Absurdia ei kuulu EU:hun.

Absurdia ei osallistunut toiseen maailmansotaan.

Absurdia ei valitse ruokaa maun, ulkonäön tai terveellisyyden perusteella.

Nämä kerätyt faktat antoivat minun ymmärtää, että Absurdia on olemassa, niitä varten, joita varten tämä maailma ei ole olemassa. Se on turvapaikka niille, joiden on turha hakea turvaa viranomaisilta. Tämä maailma ei ole tasavertaisesti kaikkien puolella. Se on esteettisyyden ja vahingoittumattomuuden kannalla. Käytännössä se tarkoittaa kaikennäköisten ikävänä pidettyjen hyönteisten, homeiden, pikku virusten, kasvaimien, loisien, sairastuneiden eläimien, vammautuneiden maissien ja vaarallisesti käyttäytyvien ihmisten syrjimistä. Eli, jos sinä tunnet kuuluvasi edellä mainittujen joukkoon, Absurdia on sinua varten. Muista kuitenkin, että Absurdia on pysyvä välitila.

Elämä ois saatanan kaunista: käytä karhulankaa niin rakastelet miestä, jonka ympäriltä tuolit viedään aamuisin.

Minä olen pimeän kaunis silta ja nauloja ja sinä sitä myyt.

Laita rohkea meikki, laita riippukeinu kiinni keväällä; se tietää vain surua ja murheeksi käy.

Kirkuvat lokit: "Olen idiootti!"

Harri on tehnyt itsestään pellen. Harri on aina viritetty rotanliiska.

Minä pidän kaikki huonot päiväsi.

Eipä tiennyt tyttö, kuinka tahdon halvan naisen, tahdon sitä mitä sinä oot.

Sinä sanot, ettet unta saa ja väitä etten rakasta jaloissani hansikkaat.

Olen surullinen aina, kun joulukortin lähettää ja katsoin sua rauhallisesti.

En oo pettynyt vaan mietin, minkä virheen tein, kun sinusta tuli palanut ja revitty maa, koska olin juuri tullut suihkusta.

Olen jättiläinen, piha ilman sadettajaa, joita ne tahtovat kuulla.

Olet todella ihminen muistatko?

Mitä tassuterapiassa tapahtuu?

Tassuterapia mahdollistaa sen, että sekä terapoitava että terapeutti vaipuvat tietynlaiseen transsin tilaan, jolloin saavutetaan mielenrauha ja tassujenvälinen yhteys. Terapeutti silittelee tassua aivan kuin hän silittäisi erillistä elävää olentoa. Sinä hetkenä tassu saa oman persoonan. Hyvä terapia kestää vähintään 15 minuuttia.

Mitä pitää muistaa?

Tassuterapia vaatii tietynlaisen yhteyden terapeutin ja terapoitavan välille. Jos et pidä terapeutista, koko terapiasta voi olla vaikea saada positiivista tunnetta aikaan, sillä tassuterapiassa on kyse symbioosista. Muista myös rasvata tassusi, jos ne ovat liian kuivia, sillä pehmeät kädet ovat terapeutille enemmän mieliksi ja hänen työnsä sujuu luontevammin.

Mitä hyötyä on tassuterapiasta?

Onnistunut tassuterapia rentouttaa kehoa ja mieltä kokonaisvaltaisesti. Se lisää stressinsietokykyä ja parantaa samalla immuniteettia. Myös verenkierto sormissa paranee. Tassuterapian paras puoli on siinä, että se vaikuttaa molempiin osapuoliin ja keskinäinen luottamus paranee. Ryhmätassuterapiassa yhteistyökyky paranee. Terapiassa oppii tunnistamaan toisten tassuja tuntoaistin avulla. On olemassa lukuisia muita positiivisia vaikutuksia, mutta niitä ei ole vielä tutkittu tarpeeksi.

Kenelle tassuterapia sopii?

Tassuterapia sopii kaikille: myös raskaana oleville naisille ja pienille lapsille. Tassuterapiaa ei kuitenkaan suositella silloin, jos sinulla on kädessä murtumia, suuria haavoja tai pahoja palovammoja. On myös hyvä, ettei henkilöllä ole vakavia mielenterveydellisiä ongelmia. Jos epäröit terapiaan menemistä, kysy neuvoa lääkäriltäsi.

Myyttejä:

On olemassa myytti, että sille, joka käy hyvin usein tassuterapiassa, kasvaisi tosi hieno ja pehmeä karvapeite. Käden karvat muuttuisivat lyhyemmiksi ja pehmeimmiksi, samalla ne kasvaisivat hyvin tiheästi. Tälle myytille ei ole kuitenkaan mitään todisteita puolesta tai vastaan.

Elämä on hyvinkin käytännöllinen. Ne, jotka nauttivat elämästä, saavat pidellä sitä kauemmin tassuissaan ja ne, jotka eivät, pääsevät onnekseen nopeammin kärsimyksestään. Myös ilkeästi käyttäytyvät kuolevat nopeammin, sillä maailma on varmasti sitä mieltä, että he ovat yleisesti ottaen vain harmiksi yhteiskunnalle.

Tämä mielenkiintoinen teoria (sillä faktaksi en sitä todisteiden puutoksesta johtuen voi kutsua) on herättänyt minussa moniakin ajatuksia. Ensinnäkin mietin, että olenko positiivinen tarpeeksi usein? Olenko negatiivisuudellani vienyt itseltäni jo monia vuosia elinaikaa? Entäs muilta? Vastauksien etsimisestä tulee pitkä ja uuvuttava prosessi.

Kun olin lukenut jutun, päätin tehdä täyskäännöksen. Se oli todella rohkea veto, sillä on pakko tunnustaa, että olin melko huonolla päällä sinä sunnuntaina. Aloitin muutoksen etsimällä hyviä asioita itsestäni, muista ja ylipäätään elämästä. Tehtävä oli hankala, mutta harjoituksen myötä uskon, että taito ajatella ikävistäkin asioista positiivisesti kehittyy.

Ongelmia matkan varrelle sattuu pakostakin. Aina ei voi olla positiivinen. Hyvin suuresti siihen voivat vaikuttaa käytöksellään muut ihmiset. Kaveritkaan eivät ole aina mukavia, joten on syytä olettaa, että jo pelkästään heidän seurastaan (tai seuran puutteesta) voi lähteä muutama elinkuukausi. Toisin sanoen rakkaatkin ihmiset tulevat kantamaan omatunnollaan varhaisen kuolemani, jos sellainen nyt ilmaantuu jonain syksyisenä yönä.

Vihollisille taas suosittelen sitä, ettette keskity lyhentämään elinikääni, sillä jokaisesta pahasta teosta elämänne lyhenee vähintään saman verran kuin minunkin. Tässä tapauksessa kaikki olisivat häviäjiä ja kaikkien tappiot ovat yhteiskunnalle suuri taakka. Näin voimme päätellä: teko olisi hyvin itsekäs ja itsekkyydestä vasta miinuspisteitä tulisikin.

Suurin toiveeni on se, että kaikki lukijat liittyvät tähän pitkän elämän hankkeeseen. Kohdelkaa itseänne hyvin, kohdelkaa hyvin muita ja antakaa elämän vaikuttaa myönteisesti teihin, niin kaikki sujuu mainiosti. (Huomio: jokainen erheenne tulee aiheuttamaan väistämättömän ketjureaktion, josta tulee seuraamaan kärsimyksiä useissa osapuolissa, samoin myös jokainen onnistuminen tullaan tietysti palkitsemaan.)

"Punaista, punaista, punaista. Joka puolella on punaista. Pehmeää, pehmeää, pehmeää, joustavaa!" Tarkemmin on kuitenkin vaikeampaa arvuutella, sillä totuus on se, etten koskaan pääse tuntemaan yksittäistä punasolua, joka näyttää niin rajattoman suloiselta. Olen hyvin innoissani heti, kun katson mikroskooppikuvaa kyseisestä solusta tai kuulen maininnan siitä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ulkopuolisen ihmisen on vaikeaa ymmärtää kiinnostustani. Onhan se hiukan omituinen, mutta koska maailmassa on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet postimerkeistä, pitää olla myös ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita punasoluista. Punasoluthan ovat elintärkeitä, toisin kuin esimerkiksi postimerkit, joita ei tarvita kohta lainkaan.

Itse olen kiinnostunut lähinnä punasolun ulkonäöstä. (Kuka typerys sanoi, ettei ulkonäöllä ole väliä?) Solun muoto on kumivenemäinen, se näyttää hyvin joustavalta ja kestävältä. Solulle ominainen punainen väri houkuttelee. Jos olisin joku bakteeri, käyttäisin ravinnokseni punasoluja. Kuvittele nyt punasolu Pantteri-karkin kokoiseksi. Ota solu käteen, pistä se suuhun ja sitten puraise. Tunnetko kuinka solun nesteet valuvat suuhusi, kun olet saanut puhkaistua solukalvon? Maista se metallinen maku! Onnistuit mielikuvitusharjoituksessa, jos haluaisit kokea saman tilanteen tosielämässä.

Olen ollut innostunut punasoluista jo melkein viikon verran ja minua huolestuttaa, mihin suuntaan kiinnostukseni punasoluihin alkaa mennä, sillä karu tosiasia on se, etten koskaan pääse maistamaan yksittäistä punasolua niin, että tuntisin sen. Mahdottomat toiveet voivat nimittäin masentaa. Veren juojaksi en kuitenkaan ole VIELÄ ryhtymässä. Pyytäisin jotain vinkkiä, miten voisin päästä toteuttamaan kiinnostustani? Oletko kenties itse mieltynyt näihin hapenkuljettajiin (jos sellaisia ihmisiä on paljon, voisimme perustaa yhdistyksen tai vastaavan)?

*valkosoluhalaus* (Bakteeri joutuu syöjäsolun solukalvon sisäpuolelle eli valkosolu "syö" sen.)

Ystäväni tiesi ratkaisun tähän ongelmaan. Itsestään voi saada asioita selville hyvinkin helposti, sillä netti on keksitty. Siksi päätinkin googlettaa hakusanoilla: "Krisu on". Tehtyäni sen ymmärsin, että tekoni ei ollut missään nimessä turha. Voisi sanoa, että sinä hetkenä kosmistuin (valaistumisen toinen taso). Sain selville hyvin monia mielenkiintoisia asioita, joista vakuuttavammat aion kertoa nyt teille. Tässä ne tulevat:

Krisu on ekonomi sekä insinööri (kuulostaa fiksulta)

Krisu on sen sijaan hyvällä tuulella (ainahan minä)

Krisu on mun kulta <3 (Olen sun kulta <3)

Krisu on kuulemma muuttunut ihan toisenlaiseksi (Ihmiset muuttuvat)

Krisu on älykkäin ihminen jonka mä tiedän (Totta, älykkäämpää ette löydä)

Krisu on päättänyt hoidella vielä itse laulupuolen ja sortuu saksofoninkin töräyttelyyn (Laulupuolen kyllä hoidan, mutta saksofonista en tiedä)

Krisu on briljantti seuramies, jonka kanssa aika ei käy pitkäksi. (Tuo lause kyllä sopii aivan täydellisesti minulle)

Totuuden nimissä suosittelen samaa temppua kaikille. Pistäkää vain oma nimenne "Krisu"-nimen tilalle, niin onnistutte parhaiten. Toivon nimittäin, että te kaikki saatte tietää enemmän itsestänne ja omasta syväluontoisesta persoonasta (kertokaa minulle tuloksia kommentteihin). Muistakaa kuitenkin lähdekritiikki ja koska plagiointi on väärin, laitoin tänne myös lähdeluettelon:

 www.nikandernet.net/, www.ylioppilaslehti.fi/2003/03/28/viina-kortille/, www.missmix.fi/kommuuni/mmmm/, qpla.blogspot.com/, www2.hs.fi/klik/alkuluku/kotimaiset/faust0110.html, www.noise.fi/levyarvostelut/?id=7037, www.finhockey.fi/palvelut/keskustelu/?num=41243&category_i, uusikurvi.blogspot.com/2007/03/eduskuntavaalit-xp-ennakkonet-laskettu.html

Krisu kiittää ja kannustaa teitä etsimään totuutta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Katsoin tässä yksi päivä TV:tä (nykyään harrastan sitä harvoin) ja järkytyin näkemistäni mainoksista: "Nyt 30 % vähemmän rasvaa", "Ei sisällä sokeria". Pelottaa myös mennä kaupan margariinihyllylle, sillä margariinipurkin reunassa saattaa lukea: "Rasvaa 40 % ". Mitäköhän ne loput 60 % ovat? Jogurtitkin on muutettu epämääräiseksi litkuksi, kun siitä on poistettu kaikki rasva. Danonen vitalinea jogurtit järkyttävät minua eniten. Niistä on poistettu rasvan lisäksi myös kaikki sokeri.

Makean ruuan suurkuluttajana minua harmittaa eniten karkkien ja muiden hyvyyksien kohtalo. Karkeista pyritään poistamaan sokeri, jolloin niitä voidaan väittää terveellisimmiksi, mutta menetettyä sokeria ei makeutusaineilla saada takaisin. Olen väittänyt kavereilleni, että pystyisin elättämään itseni pelkillä karkeilla, mutta haaveeksi taitaa jäädä, sillä sokeri, eli kaikki energianlähteet poistetaan karkeista.

Tulevaisuus näyttää synkältä – tätä menoa maailmaan ei jää yhtään hyvää ruokaa, sillä makeutusaineilla varustettua energiatonta "herkkua" ei voi millään kutsua ruuaksi. Mieti itse, että haluatko juoda värikästä hiilipitoista vettä saamatta siitä mitään ravinteita vai kannatatko luonnollisen sokerin siirtymistä elimistöösi raviten sinua auringon suomalla siunatulla hyvyydellä!

Kiitos. Hyvää ruokahalua ja välttäkää teennäisiä makunautintoja.