"Mango! Mango!", puhelen itsekseni hyppien samalla ympäri asuntoamme. Olin juuri syönyt niin sanotusti "normaalin" proteiinipitoisen ruokani, joten periaatteessa energiaa ei kuuluisi riittää mihinkään muuhun kuin elimistöni työhön pilkkoa ravintoa. En voi kuitenkaan mitään sille, että kun kuulen maininnan mangosta, vireystasoni nousee huippulukemiin enkä voi pidätellä syntynyttä himoa tätä taivaallista herkkua kohtaan.

Mikä mangossa sitten kiehtoo? Mangon maun salaisuus ei avaudu kaikille, sillä pyhänä hedelmänä mangoa on käsiteltävä aivan erityisellä tavalla. Ostaessasi mango (rakasta ja helli sitä) sille täytyy antaa muutaman päivän verran aikaa kypsyä. Sillä kauhistuttava fakta on se, että raakana mango maistuu hyvälle, mutta ei sen enempää.

Mangoa ei voi verrata omenaan, päärynään, tai luumuun, sillä poiketen näistä hedelmistä (kuin vertaisi ruusua syöpäläisiin) mango täytyy kuoria. Kuori on toki syötävää, mutta harvat meistä pitävät siitä. Se maistuu havuneulasille, jotka ovat tunnetusti pahanmakuisia (kyllä, olen syönyt havuneulasia, mutta tästä ei keskustella).

Kuorimisen jälkeen mango pilkotaan. Juuri sitä isäni oli tekemässä, kun minä hyppelin levottomana. Isäni on oikea mango-ekspertti. Hän osaa valmistaa mangon oikein noudattaen pyhiä rituaaleja, joiden ansiosta minä ja myös muut mangonsyöjät saavat parhaan mahdollisen makukokemuksen, joka johtaa psyykkiseen ja fyysiseen yltäkylläisyyteen.

Muistakaa sanomani, kun seuraavan kerran näette mangon kaupan hyllyllä. Älkääkä missään nimessä sortuko purkitettuihin mangoihin, sillä se on suoranainen pyhäinhäväistys. Myös kaikenlaiset mangojäätelöt ja -sorbetit ovat huijausta. Ne ovat vain varjoja oikeasta hyvyydestä. Ne tuhoavat sieluasi hiljalleen, kun tyydyt aterioimaan pahuuden ilmentymällä, sillä kaikki, mikä on hyvää, on käännettävissä myös pahaksi. Näin on myös ihmisen laita.

Kiitos ja hyvää mangohalua!