Näin toimettomana sunnuntaipäivänä luin (suosittelen harrastusta muillekin) erään mielenkiintoisen jutun. Tiesinhän minä jo ennenkin, että optimistit elävät pidempään, mutta nyt olen vielä varmempi asiasta. Nimittäin myönteisellä elämänasenteella voi elää moniakin vuosia kauemmin ja vielä onnellisesti.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Elämä on hyvinkin käytännöllinen. Ne, jotka nauttivat elämästä, saavat pidellä sitä kauemmin tassuissaan ja ne, jotka eivät, pääsevät onnekseen nopeammin kärsimyksestään. Myös ilkeästi käyttäytyvät kuolevat nopeammin, sillä maailma on varmasti sitä mieltä, että he ovat yleisesti ottaen vain harmiksi yhteiskunnalle.

 

Tämä mielenkiintoinen teoria (sillä faktaksi en sitä todisteiden puutoksesta johtuen voi kutsua) on herättänyt minussa moniakin ajatuksia. Ensinnäkin mietin, että olenko positiivinen tarpeeksi usein? Olenko negatiivisuudellani vienyt itseltäni jo monia vuosia elinaikaa? Entäs muilta? Vastauksien etsimisestä tulee pitkä ja uuvuttava prosessi.

 

Kun olin lukenut jutun, päätin tehdä täyskäännöksen. Se oli todella rohkea veto, sillä on pakko tunnustaa, että olin melko huonolla päällä sinä sunnuntaina. Aloitin muutoksen etsimällä hyviä asioita itsestäni, muista ja ylipäätään elämästä. Tehtävä oli hankala, mutta harjoituksen myötä uskon, että taito ajatella ikävistäkin asioista positiivisesti kehittyy.

 

Ongelmia matkan varrelle sattuu pakostakin. Aina ei voi olla positiivinen. Hyvin suuresti siihen voivat vaikuttaa käytöksellään muut ihmiset. Kaveritkaan eivät ole aina mukavia, joten on syytä olettaa, että jo pelkästään heidän seurastaan (tai seuran puutteesta) voi lähteä muutama elinkuukausi. Toisin sanoen rakkaatkin ihmiset tulevat kantamaan omatunnollaan varhaisen kuolemani, jos sellainen nyt ilmaantuu jonain syksyisenä yönä.

 

Vihollisille taas suosittelen sitä, ettette keskity lyhentämään elinikääni, sillä jokaisesta pahasta teosta elämänne lyhenee vähintään saman verran kuin minunkin. Tässä tapauksessa kaikki olisivat häviäjiä ja kaikkien tappiot ovat yhteiskunnalle suuri taakka. Näin voimme päätellä: teko olisi hyvin itsekäs ja itsekkyydestä vasta miinuspisteitä tulisikin.

 

Suurin toiveeni on se, että kaikki lukijat liittyvät tähän pitkän elämän hankkeeseen. Kohdelkaa itseänne hyvin, kohdelkaa hyvin muita ja antakaa elämän vaikuttaa myönteisesti teihin, niin kaikki sujuu mainiosti. (Huomio: jokainen erheenne tulee aiheuttamaan väistämättömän ketjureaktion, josta tulee seuraamaan kärsimyksiä useissa osapuolissa, samoin myös jokainen onnistuminen tullaan tietysti palkitsemaan.)