"Punaista, punaista, punaista. Joka puolella on punaista. Pehmeää, pehmeää, pehmeää, joustavaa!" Tarkemmin on kuitenkin vaikeampaa arvuutella, sillä totuus on se, etten koskaan pääse tuntemaan yksittäistä punasolua, joka näyttää niin rajattoman suloiselta. Olen hyvin innoissani heti, kun katson mikroskooppikuvaa kyseisestä solusta tai kuulen maininnan siitä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ulkopuolisen ihmisen on vaikeaa ymmärtää kiinnostustani. Onhan se hiukan omituinen, mutta koska maailmassa on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet postimerkeistä, pitää olla myös ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita punasoluista. Punasoluthan ovat elintärkeitä, toisin kuin esimerkiksi postimerkit, joita ei tarvita kohta lainkaan.

 

Itse olen kiinnostunut lähinnä punasolun ulkonäöstä. (Kuka typerys sanoi, ettei ulkonäöllä ole väliä?) Solun muoto on kumivenemäinen, se näyttää hyvin joustavalta ja kestävältä. Solulle ominainen punainen väri houkuttelee. Jos olisin joku bakteeri, käyttäisin ravinnokseni punasoluja. Kuvittele nyt punasolu Pantteri-karkin kokoiseksi. Ota solu käteen, pistä se suuhun ja sitten puraise. Tunnetko kuinka solun nesteet valuvat suuhusi, kun olet saanut puhkaistua solukalvon? Maista se metallinen maku! Onnistuit mielikuvitusharjoituksessa, jos haluaisit kokea saman tilanteen tosielämässä.

 

Olen ollut innostunut punasoluista jo melkein viikon verran ja minua huolestuttaa, mihin suuntaan kiinnostukseni punasoluihin alkaa mennä, sillä karu tosiasia on se, etten koskaan pääse maistamaan yksittäistä punasolua niin, että tuntisin sen. Mahdottomat toiveet voivat nimittäin masentaa. Veren juojaksi en kuitenkaan ole VIELÄ ryhtymässä. Pyytäisin jotain vinkkiä, miten voisin päästä toteuttamaan kiinnostustani? Oletko kenties itse mieltynyt näihin hapenkuljettajiin (jos sellaisia ihmisiä on paljon, voisimme perustaa yhdistyksen tai vastaavan)?

 

*valkosoluhalaus* (Bakteeri joutuu syöjäsolun solukalvon sisäpuolelle eli valkosolu "syö" sen.)